Offikausi

Suurin osa suomalaisista on tällä hetkellä offikaudella.

Se on kehonrakennuskieltä ja tarkoittaa, että suurin osa meistä ei ole valmistautumassa urheilukilpailuihin, joissa vaadittaisiin tietynmallista tai -painoista vartaloa. Kuitenkin mediassa ja muualla annetaan ymmärtää, että jokaisen meistä tulisi treenata salilla kuutena päivänä viikossa, syödä kellontarkasti dieettiruokia ja sen lisäksi suorittaa aamuaerobinen tyhjällä vatsalla. Tähän lisäksi kasa lisäravinteita, vitamiineja sekä palautusjuomia. Ja siihen päälle muu elämä. Jos on.

Olen itse elänyt osana kuntoilubisnestä mm. ryhmäliikuntaohjaajan, himoliikkujan ja lisäravinnepromoottorin rooleissa. Olen dieetannut ja viihtynyt salilla, tehnyt aamulenkkejä tyhjin vatsoin, treenannut tanssia ja jumpannut tuhansia tunteja. Olen ostanut ja lukenut kaikkia mahdollisia kuntoilulehtiä, syönyt hiilihydraattitietoisesti ja vähähiilihydraattisesti ja proteiinipainotteisesti, pitänyt karkkipäiviä, karkkilakkoja, vältellyt alkoholia ja mennyt aikaisin nukkumaan. Olen treenannut PT:n kanssa ja kuulunut aikoinaan Painonvartijoihin siinä muinaisuudessa, jolloin kyseinen instituutio vielä saneli terveellisten elämäntapojen mallin Suomessa. Olen elänyt ja hengittänyt sitä samaa, mikä nykyään on fitnessiä, bikiniä ja muuta sen sorttista puuhaa.

Sitten tulin raskaaksi ja elämä muuttui. Kroppani reagoi raskauteen kehittämällä terveysongelmia ja imuroimalla itseensä kaiken mahdollisen energian, mitä suinkin laitoin suustani alas. Synnytys ei mennyt aivan käsikirjoituksen mukaan ja siitä toipuminen vei liki vuoden. Melkein 1,5 vuotta synnytyksestä kroppani on edelleen erilainen kuin ennen raskautta - ja sellaiseksi se saattaa jäädäkin. Lisääntyminen on muiden asioiden ohessa opettanut, että elämää ei voi hallita, ei edes omaa vartaloaan- huolimatta siitä, että meille muuta väitetään.

Nyt olen keski-ikäistyvä äiti-ja vaimoihminen, jolla on elämässään muitakin haasteita kuin askelkyykkykävely. Elämän rytmin sanelee 1,5 vuoden ikäinen taapero, ei treeniohjelma tai jumppalukujärjestys. Nurkan takana ei ole mummolaa, jonne napero olisi helppo heivata oman liikunnan ajaksi. Puoliso tekee epäsäännöllistä työtä, joten olen usein taaperon kanssa aivan kahdestaan. Lapsiparkit ovat kivoja isommille lapsille, mutta oma piltti imuroi parkeista ensinnäkin aina jonkin maailman tappiin asti kestävän taudin, ja lopulta kieltäytyi jäämästä koko parkkiin.

Tästä siis lähdetään. Etusijalla ovat perheen hyvinvointi sekä oma terveys, koska olisi kiva elää vielä kymmenenkin vuoden kuluttua. Jumpata pitäisi pääosin olkkarissa, koska salille pääsy on harvinaista herkkua. Aikaa pitää raivata jostakin muusta kivasta. Uni on perheessämme luksusta, koska piltti valvottaa ajoittain vielä melko ankarasti. Jostain pitäisi repiä vielä parisuhdeaikaakin, sillä teräksisimmätkään pakarat eivät kannattele pitkässä parisuhteessa, jos muuten on ikävä ihminen puolisoaan kohtaan. Mahdoton tehtävä? Sehän nähdään!

Tavoittelen tervettä elämää epäseksikkäästi virallisten ravitsemussuositusten ja ruokaympyrän avulla. Koko pointtina on se, että en ole dieetillä enkä noudata mitään tiettyä ruokavaliota tai -filosofiaa, vaan yritän tutkitun tiedon avulla tehdä arjessa terveellisempiä valintoja. Tällaisia valintoja ovat mm. rasvattomien maitotuotteiden käyttö, runsas kasvisten ja hedelmien käyttö (vähintään puoli kiloa päivässä), pehmeät rasvat (kuten oliivi- ja kasviöljyt) sekä kohtuullinen proteiinin saanti.

Liikunnan saralla pääpaino on siinä, että saisin liikuttua kolme kertaa viikossa normaalin arkiliikunnan lisäksi. Usein se voi tarkoittaa sisäliikuntaa kotona lapsen mentyä nukkumaan, ja mahdollisuuksien mukaan sali- tai jumppakäyntiä puolison hoitaessa lasta. Toisaalta esim. riehuminen pulkkamäessä tai lenkkeily juoksurattaiden avulla ovat tehokkaita vaihtoehtoja ohjatulle liikunnalle. Lapsen kasvaessa repertuaari laajenee ja liikkuminen helpottuu. Perhe-elämä ei ole mielestäni mikään syy liikkumattomuudelle, mutta eri ikäisten lasten kanssa erilaiset asiat ovat mahdollisia. Pyrinkin ajattelemaan käytännönläheisesti ja pohtimaan, mikä on juuri nyt mahdollista ja minkä aika on joskus myöhemmin.