Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat?

 

Miltä tuntuisi ajatus elämästä ilman tavoitevaatteita? Usealla meistä kummittelee kaapin perillä tai kellarissa vähintäänkin yhdet tavoitefarkut, jotka on mahdollisesti ostettu (halvalla) laihtumistarkoituksessa tai sysätty syrjään siksi, etteivät ne mahdu päälle. Mutta miksi me säästämme näitä vaatekappaleita ja mitä tapahtuisi, jos kuskaisimme ylimääräiset lumput keräyslaatikkoon tai kirpputorille?

Vaatteita ostaessamme ostamme paitsi lämmikettä ja näkösuojaa, myös identiteetin rakennuspalikoita. Vaatteen sujauttaminen ostoskassiin on yksinkertaisimpia tapoja etsiä ratkaisua kysymykseen “kuka minä olen”. Samassa tarkoituksessa vaatteiden kokoluokitukset ovat äärimmäisen käteviä. Nainen, 30 vuotta, kokoa 38. Mikäpä olisi sosiaalisesti hyväksytympää!

Itse olen työskennellyt vaatekaupoissa ja havainnut kerta toisensa jälkeen saman ilmiön. Vaatteita ostetaan kokonumeron perusteella ilman, että huomio kiinnittyisi vaatteen todelliseen istuvuuteen. Koko 38 revitään rekistä, vaikka se kinnaisi selästä ja pursottaisi pepusta. Ja voi sitä riemua, jos “oma” koko osoittautuukin väljäksi! Jipii, olen kokoa 36! Mäkkärin kautta kotiin!

Identiteettishoppailun ikävänä sivutuotteena kaappimme täyttyvät lumpuista, jotka eivät mahdu päälle kuin osittain tai kiristävät käytössä ylenpalttisen epämukavasti. Yksinkertaisinta olisi siirtää tällaiset vaatteet kierrätykseen, mutta identiteetin kannalta asia on kimurantimpi. Säästämällä ainoastaan sopivan kokoiset vaatteet luovumme muutoksen mahdollisuudesta (joka on aina ovella, joka maanantai ja heti pyhien jälkeen). Liian pienten farkkujen poistaminen hyllyltä on kuin pettäisi lupauksensa siitä, että vielä minä muutun hoikaksi ja tehokkaaksi, aivan uudeksi ihmiseksi. Sopivan kokoiset vaatteet seisovat hyllyillä kuin huutomerkit toitottaen sitä, että syön sipsejä, juon kaljaa ja olen kaikesta etevyydestäni huolimatta sittenkin ihan tavallinen ihminen.

Identiteettityön kääntöpuoli on kuitenkin liian pienten tavoitevaatteiden aiheuttama ahdistus. Vaikka lupaus uudesta elämästä tuntuu hyvältä, siihen sisältyy myös omatunnon soimaus: taas otin suklaata, vaikka piti valita porkkana. Miksi olen tällainen luuseri? Tavoitevaate saattaa tällöin jopa kääntyä itseään vastaan: mikäli sen juttelu kaapin perällä käy liian ahdistavaksi, olemme pakotetut puolustautumaan. Minä kyllä syön jumalauta mitä minua huvittaa, katsokaa, syön suklaata suoraan kääreestä, minulla on oikeus!

On hämmästyttävää, miten paljon surutyötä muutamasta rievusta luopuminen voikaan aiheuttaa. Vaivannäkö silti kannattaa. Tavoitefarkuista luopumalla hyväksyt samalla itsesi juuri sellaisena kuin olet. Muista myös, että mikäli sattuisit yhtäkkiä laihtumaan toivomasi 5-20kg, niin haluaisitko silloin kaivaa kaapista ihastuttavat ysäritamineesi, vai olisiko tapausta sittenkin  mukavampi juhlistaa vaikkapa ihan uudella parilla farkkuja?

Kummitteleeko Sinunkin vaatekomerossasi liian pieniä vaatteita? Kysy itseltäsi...

... Onko vaate ollut koskaan päällä? Jos ei, siihen on jokin syy. Voit turvallisin mielin luopua siitä, sillä todennäköisyys että alkaisit yhtäkkiä käyttää täysin pitämättä jäänyttä vaatetta on olemattoman pieni.
...  Milloin viimeksi vaate on ollut päällä? Viikko, kuukausi vai vuosi sitten? Hyvä nyrkkisääntö on, että yli vuoden pitämättä ollut vaate joutaa kierrätykseen. Et todennäköisesti tule enää laittamaan sitä päällesi.

... Milloin vaate on hankittu? Vuosi, kaksi vai kymmenen vuotta sitten? Muoti ja mieltymykset muuttuvat, kuten saatat vanhoista valokuvista huomata. Mikäli vaate on sinulle liian pieni ja hankittu vuosia sitten, luovu siitä. Vaikka yhtäkkiä mahtuisit siihen, sen leikkaus ja materiaali eivät välttämättä ole enää yhteensopivat muiden asujesi kanssa.

...Paljonko vaate maksoi? Markka-aikaiset kirpparilöydöt tai ruotsalaisketjujen alehairahdukset voit jo huoletta kierrättää eteenpäin. Vai onko käsissäsi superlöytö merkkituotteiden poistomyynnistä? Selvitä, voisiko vaatetta muokata mahtuvammaksi esim. ompelijalla. Laatutyöstä kannattaa pitää kiinni, muttei hinnalla millä hyvänsä. Mikäli vaate vaatisi massiivisia muutostöitä, se kannattaa mielummin kierrättää eteenpäin ja hankkia tilalle jotain oikean kokoista ja omaa vartaloa pukevaa.

...  “Näistä on maksettu rahaa, enkä halua heittää rahaa roskiin”. Niinkö? Eikö liian pienten vaatteiden ostaminen ja/tai kaapissa hilloaminen ole juuri huonointa mahdollista varallisuudenhoitoa? Jopa hyvälaatuisen merkkivaatteen ainoa todellinen arvo on sen käyttöarvo. Jos ostat uuden vaatteen sadalla eurolla, et saa sitä todennäköisesti koskaan myytyä eteenpäin edes hankintahinnallaan, saati kalliimmalla. Vaate ei siis ole sijoitus, vaan kulutuspäätös. Vaatteeseen investoitu raha on kulutettua rahaa, eli Sinun lompakostasi hankintahetkellä irrotettua pääomaa, joka ei koskaan lennähdä enää kukkaroosi takaisin. Mikäli vaate on pitämättömänä kaapissa, se vie tilaa tavaroilta, joita voisit oikeasti käyttää. Lisäksi neliöt maksavat sekä ostettuina että vuokrattuina, ja säilytystilan puute on yksi suurimpia syitä muuttaa isompaan asuntoon. Karsi säilytettäviä vaatteita, niin asut edullisesti pidempään!

Mikäli olet ottanut tavaksesi ostaa vääränkokoisia vaatteita, on se sama kuin heittelisit seteleitä suoraan roskakoriin. Jos vaate ei mahdu päällesi, älä osta sitä! Älä, vaikka olisit päättänyt laihduttaa. Mikään ei aja jääkaapille varmemmin kuin havainto siitä, ettet vieläkään mahdu unelmiesi mekkoon (jonka ostit jo 2000-luvun puolivälissä kovalla alennuksella).

Kierrätä muinaismuistosi suosiolla eteenpäin, ennen kuin ne muuttuvat täysin arvottomiksi lumpuiksi. (Lumppu = tekstiilijätettä, joka ei kelpaa edes Uffin laatikkoon). Arvioi kriittisesti kulutustottumuksiasi ja osta oiken kokoisia laatutuotteita todelliseen tarpeeseen, vaikka ne eivät alennuksessa olisikaan. Kahden sadan euron neule on sijoitus siinä vaiheessa, kun olet käyttänyt sitä kymmenen vuotta, saanut sen avulla ylennyksen ja kykenet edelleen yhdistelemään sitä vaatekaappisi muun sisällön kanssa. Parhaimmillaan se siirtyy seuraavalle sukupolvelle käyttöön, tai kohtaa loppusijoituksensa mökki- tai siivousvaatteena. Täysin palvellut vaate voidaan lisäksi käyttää leikeltynä siivousvälineenä, tai kätevä emäntä ompelee siitä vaikkapa nukelle vaatteita.